Shoppailulla hyvä mieli!

Käväisin Kokkotyösäätiön myymälässä, en ole ennen käynyt. Sieltä löytyi perus kirpparitavaraa, mutta myös itse tehtyjä käsi- ja puutöitä.

Kuvassa olevat patalaput, peitto ja kassi yhteensä vain 9€!
Tuotteet on valmistettu kierrätysmateriaalista ja rahakin menee hyvään tarkoitukseen.
Me like! :-)

Sain tunnustuksen! :-)

Sain tällaisen tunnustuksen! En ole tämmöistä ennen saanut, tuntuu hienolta :-)
Kiitos ihana Nina ja http://tunnelmatehdas.blogspot.fi/. Mahtavia ideoita, vanhasta tavarasta tuunataan uutta.

Haluan antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville:
* Pennin blogi (http://penninblogi.blogspot.fi/): Täältä on kiva seurata rakkaan ystävän elämää :-)
* http://www.moretolove.fi/ : Niin ihanan hyväntuulinen ja raikas!
* http://hupsistarallaa.blogspot.fi/ : Aivan ihanan rennonrempseitä käsitöitä ja mahtava elämänasenne :-)
* http://elamanihuoneet.blogspot.fi/ : Erittäin mielenkiintoista seurata upean talon valmistumista ja sisustussuunnittelua, talonrakennus kun on minulle aivan vieras maailma muuten :-)
* http://kaamostakarkuun.blogspot.fi/ : Nuori rohkea nainen lähdössä Espanjaan asumaan :-)


Tässäpä vielä ohjeet lappusen eteenpäin viemiseen :-)

Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin viidelle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3. Kopioi Post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it -lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Mitä meille kuuluu? :-)

On hetkeksi jääny nämä päivittelyt, tässäpä teille siis tilannekatsausta. :-)

Pyry on siis täyttänyt kolme vee, tästähän kerroin jo aiemmin. Vietimme mukavat juhlat joissa Salama-kakku sai paljon huomiota (ainakin päivänsankarilta). En ota kakusta kunniaa itselleni; en osallistunut siihen muutoin kuin tilaamalla kuvan netistä ... Leipomo hoiti loput :-D

Vilja tulee piakkoin viiden kuukauden ikään. Neitonen on oppinut vastikään kääntymään melko sujuvasti selältä vatsalleen ja haluaisi kovasti jo liikkuakkin... Pitkän äheltämisen jälkeen tuloksena on kuitenki (vielä) vain erittäin kimeä "ota minut pois täältä kun ei tämä liiku!"- huuto :-)
Vilja osaa myös tarttua esineeseen ja viedä sen suuhunsa, jokellella monilla eri äänillä, nauraa ääneen (se on niin ihanaa!). On niin kliseistä sanoa, että lapset kasvavat liian nopeaan mutta NIIN se vain ON!

Tässä kuvassa Vilja-neiti on eräänä iltana ennen nukkumaanmenoa. Vilja on tähän saakka nukkunut vieressämme, mutta äidin mukavuudenhalun vuoksi olen nyt yrittänyt laittaa neitoa myös omaan sänkyyn. Kahden yön kokemuksella tulos on 50-50; ensimmäisenä yönä nukuin paremmin kuin pitkään aikaan ja tyttö pitempiä pätkiä kuin yleensä, toisena yönä taas heräiltiin jatkuvasti, hyssyteltiin, syötiin, röyhtäiltiin ja taas yritettiin nukkua.... Katsotaan mihin tämä johtaa. :-)

 

 

Tässä murut eräänä aamuna vasta heränneinä. "Äiti ota meistä vauvoista kuva!". Ja äiti otti :-)

 

 

Pyrtsille toiminnan miehenä sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa sairaanhoitaja-äiti on paikannut posken naarmun tyylikkäästi ylisuurella kuviolaastarilla.

 

 

 

Kukkulan kuningas <3

 

 

 

Juhlittiin meillä myös äidin (tulevia) ja äidin ystävän (jo menneitä) synttäreitä :-) Olen huomannut vähän hurahtaneeni leipomiseen. Pitää vaan yrittää tuota harrastusta vähän rajoittaa koska melkolailla kaikki tuotokset menevät omaan suuhun... Tai sitten pitäisi vaan kutsua kahvitteluvieraita useammin, se olisi kyllä mukavaakin :-)

 

 

 

Niin ja mamma kera neitosen käväisi myös työpaikan puutarhajuhlissa. Fiineinä oltiin. Hih. :-)

 

 

Niin ja joskus aiemmin väläyttelin salamyhkäisesti tulevista suunnitelmistani... Vähän on yllätys pilalla kun olen asiasta jo fb:ssa kertonut, mutta siis tuo suunnitelma on Imetyksen perustietokurssin järjestäminen omalle paikkakunnalle :-) Lisää tietoa löytyy veispuukista, kaikki kiinnostuneet mukaan. Imetys on aihe, joka monille herättää suuria tunteita ja haluankin sanoa, että tämän mainostaminen ei ole kannanotto kenenkään tutun tai tuntemattoman vauvan ruokailutapaan :-)

 

IhQ!

Pakko näyttää teille, kuinka ihanan kalenterin löysin! Tää on varmaan yläaste-ikäisille suunnattu, mutta tää vaan oli niin SÖPÖ :-)

Ja eihän mulla oikeasti niin paljon menoja ole että kalenteria tarvisin, mutta, ku, niin... Tiedättehän, joskus on vaan pakko saada vaikkei tarviskaan! :-D

Pääosassa Rame :-)

Kun nyt lähdettiin muistelemaan menneitä, niin tällä kertaa on kohteena Rame. :-)

Rame tuli meille kolmen kuukauden ikäisenä, haimme sen Etelä-Suomesta, Lahden lähettyviltä. Rame kuului isoon pentueeseen, mussukoita oli yhteensä 11. Kaikki muut olivat jo saaneet uuden kodin, Rame-reppana oli jäänyt jäljelle. Se oli tosi arka, meni kopin taakse piiloon kun tulimme. Joidenkin viisaiden mukaan sellaista pentua ei kannattaisi ottaa, mutta me rikoimme sääntöjä ;-)

Pennut olivat niiden emon karkumatkan romanssin tuote, eivät siis mitään suunniteltuja, siksi isän rotu oli vain arvaus. Pentujen emässä oli saksanpaimenkoiraa ja jotakin muuta "saman tyyppistä" paimenkoiraa, isässä taas pentujen ulkonäöstä (ja naapurusten urosten ulkonäöstä;-) päätelleen oli kultaista noutajaa sekä suomen pystykorvaa.

Näiden kolmen ensimmäisen kuvan perusteella lähdimme vappupäivänä 2007 Ramea hakemaan. Eikö olekin aika reppana? :-D

Nämä alla olevat kuvat on otettu Ramen ensimmäisinä päivinä meillä.

Ihanat nuo jättimäiset korvat ja "pullerot" tassut! :-)

 Tässä Rampsku on n. 4kk ikäisenä tutustumassa veteen merenrannalla. Vesi ei ole Ramen mieluisin elementti; kahlailee kyllä, mutta uimaan menee arastellen pitkän houkuttelun jälkeen. Jos uimapaikassa on äkkisyvää, niin Rampsku jää usein rannalle ruikuttamaan.

Ruipelo nurtsilla x) Alkuvuosina Rame oli  t o d e l l a  nirso ruoan suhteen. Vasta viimeisen vuoden aikana on alkanut ruoka kelpaamaan, mutta edelleen saattaa olla valikoiva jopa esim. makkarasiivuissa, tietyt laadut eivät aina kelpaa!

Allaolevassa kuvassa Ramppu komeimmillaan (minun mielestäni). Luonteeltaan se on utelias, kiltti, erittäin leikkisä. Lapsiin karvakorva on tottunut hyvin. Innostuessaan ei aina muista varoa pienempiä jotka jäävät alle, mutta esim. ruokakupille Rame päästää lapset aina ja siirtyy itse sivummalle. Korvista ja hännästäkin saa vetää, eikä vauvan huuto haittaa. Päiväunille Rame tulee mielellään lasten viereen (ja miksei mammankin :-). Ensimmäisen kerran näin Ramen näyttävän hampaita toiselle koiralle, kun olin Pyry-vauvan ja Ramen kanssa ensi kertaa ulkona ja toinen koira tuli vastaan. On Ramella siis varmasti suojeluvaistoakin olemassa.

Viimeisen vuoden aikana Ramspku on alkanut selvästi rauhoittua, "aikuistumista" kenties? Talvella se täyttää viisi vuotta. Yhä useammin sen näkee torkkumassa jossain, niinkuin alla olevassa kuvassa omalla pedillään <3 Vaikka minun ja Jannen peti on toki parempi vaihtoehto sen mielestä ;-)

Pyrtsi, ihan pian kolme vee :-)

Ihana pikku Pyrymme täyttää parin viikon päästä kolme vuotta! Ajattelin vähän muistella menneitä... :-)

Tästä kaikki yhtenä elokuisena aamuna lähti. Minusta tuli äiti <3... Enpä arvannutkaan mitä kaikkea elämä tuo tullessaan, ja kuinka suuria tunteita lapsen kanssa kokee!

Pyry oli syntyessään komean kokoinen vauva, 4520g! :-)

--> Janne luki tämän ja huomautti, että "tuo on muuten Vilja!, ja niinhän se onkin :-D

Mutta tämä on Ihan Varmasti Pyry ;-)

Tässä pikku P n. 4kk ikäisenä. (Viljallakin on samanlaiset hiukset! :-)

Ilopilleri <3

Pyry oli 9,5kk kun alkoi kävellä! Sen jälkeen ei P olekaan paljoa paikallaan pysynyt ;-)

Touhutalossa 1,5 vuotiaana.

Ramen kanssa viime syksynä (2v). Rame ja Pyry on mainio kaksikko :-)

Nyt, melkein kolme vuotiaana Pyry osaa mm.

* juosta ja pomppia

* kiivetä tosi taitavasti

* ajaa pyörällä jossa on apurattaat

* kertoa tarinoita ja laulaa

* potkia potkulaudalla

* pukea housut ja sukat (jos haluaa ;-) ...