Tilannekatsaus

On jääny tämä blogin kirjoittelu, mutta nyt taas tuntuu et vois panostaa tähän enemmänkin. Oon nyt ajatellu, että jätän tuon feispuukkaamisen vähemmälle ja kirjotan kuulumisia enemmän tänne, niin että tervetuloa vaan mukaan :-)

Vilja-neiti on nyt jo 8kk- ikäinen! Uskomatonta. Ihan kulunu kommentti että aika menee kamalan nopeesti, mutta niin se vaan on! Tämän toisen muksun kanssa oon enemmän osannu nauttia vauva-ajasta kun ensimmäisen kanssa taas koko ajan odotti että kasvaispa nopeaa ja oppis uusia "temppuja".

Vilja on ihan lyhyen ajan sisällä lähtenyt konttaamaan (vauhtia löytyy varsinkin kun hoksaa koiran ruokakupin), nousee itse istumaan ja uutuutena nousee tukea vasten seisomaan. Osaa myös tulla seisomasta alas, yleensä tipauttaa itsensä pepulleen :-)

Pyry taas on oma vilkas itsensä. On kivasti ollut jouluvalmisteluissa mukana ja nyt muuten tuntuukin olevan eka joulu kun vesseli kunnolla ymmärtää mikä joulussa on "ideana" :-D

Alla muutama kuvatus viime päiviltä :-)

Varoitus; huonoa huumoria!

Ainesta muotibloggaajaksi?

Tän sunnuntain (koti)asu:

Leggingsit (Mick's ?)
Jannen huppari (Kickboxing Team Kokkola)
Ripsari (Lumene)

:-D

Kuvapläjäys puistosta :-)

 

 

 

 

 

 

 

Ruoka vauvan tiellä pitää :-)

Kiinteät ruoat on aloitettu ja syöminen on mukavaa puuhaa. Isoveli tykkää kovasti syöttää Viljaa.
Energiaa Viltsu tarvitseekin sillä halu liikkua on kova. Tällä hetkellä Vilja etenee taaksepäin :-D Pyrkii kovasti myös konttausasentoon.

Minun Helsinkini.

Näin tässä yhtenä iltana tv:ssä mainoksen, en tiedä mitä siinä mainostettiin, mutta mieleen jäi vähän "maalaisen" näköinen mies metroasemalla, yksinään. Tämä pätkä sai jollain oudolla tavalla mietteeni Helsinkiin ja omiin tunteisiini tätä kaupunkia kohtaan. Päähän alkoi tulla "fiilistelytekstiä", jonka nyt puran tänne blogiin. :-)

Monille muille Helsinki tarkoittaa shoppailua, Korkeasaarta, Linnanmäkeä, kenties biletystä trendikkäissä mestoissa suuren kaupungin sykkeessä.
Minun Helsinkini on erilainen. Vaikka vuodet kuluvat ja erilaisiakin kokemuksia Helsingistä on tullut, niin tämä on se joka edelleen, aina, tulee minulle mieleen. Lähtemätön muistijälki.

Rautatieaseman korkea katto, ihmisvilinä. Taskussa muistilappu mihin on raapustettu osoite, jännitys mielessä... Lappua pitää moneen kertaan tarkistaa, että muistaa osoitteen varmasti. Rautatieaseman sivulla on taksitolppa, mistä ovesta pitikään mennä ulos? Ehdinkö ostaa vielä kiskalta karkkia? Ei, jännittää niin, etten osta mitään vaikka äiti onkin antanut rahaa mukaan. Menen taksiin, muistan osoitteen. Taksi ajaa paljon lujempaa kuin autot omassa kotikaupungissa. Menemme ohi eduskuntatalon, oopperatalon... Kohta käännytään ja ollaan perillä, otan rahan valmiiksi käteen. 

Kävelen ambulanssien ja taksien vierestä sisälle, kohtaan pyörätuolipotilaan ja menen hissiin. Viides kerroshan se oli? Nyt ei enää niin paljoa jännitä. Tapaan pian tutut, ystävälliset kasvot, saan oman paikan ja (melkein) koko jännitys on ohi. Tänään on vielä aikaa, "saat käydä ulkona, jos haluat". Lähden ulos kävelylle, reitti on tuttu. Mannerheimintietä takaisin keskustaan päin. Soitan äidille ja kerron kaiken olevan hyvin. Alkaa sataa. Kävelen Forumille asti, ostan kioskiĺta jotain pientä. Talot keskustassa ovat hienoja ja maalaistytön pää on pyörällä ihmisvilinästä ja liikenteen äänistä vaikka täällä on oltu monta, monta kertaa aiemminkin. Monenmoiset tunteet pyörivät mielessä... Huomenna on ihan erilainen päivä kuin tänään, mutta tiedän kaiken menevän hyvin.

Kun tulen takaisin on jo alkuilta. Katselen pisaroiden kasteleman ikkunaruudun läpi hämärtyvää kaupunkia ja maistelen vähämausteista ruokaa, ei oikein ole nälkä. Näkymä ikkunasta on kaunis, Helsingin kattojen yli jaksaisi katsella kauankin. Rakastan vanhoja kivitaloja, niiden leveitä ikkunalautoja ja tarinoita mitä taloihin liittyy. Ilmastointi pitää outoa ropinaa, aivan kuin sisälläkin sataisi. Pieni jännitys seuraavasta päivästä hiipii vatsanpohjaan, mutta olo on silti turvallinen, kyllä kaikki menee hyvin, olen hyvissä käsissä. :-)

Nukkuminen on yliarvostettua (?)

Otsikko on ajatus, jota olen yrittänyt itseeni istuttaa ettei jatkuva huonounisuus ottaisi niin paljon pattiin ;-) Ei ole oikein mennyt läpi. Vielä. Toinen (toimivampi) lohtuajatus on ollut, että vauvan/lapsen elämässä mikään ei ole pysyvää, varsinkaan näissä nukkumistouhuissa. Eli luvassa todennäköisesti on vielä  
j o s k u s  parempia yöunia :-) Niitä odotellessa :-D


Alla olevalla videolla näette Viljan uusimman taidon jolla hän meitä on viime päivinä ilahduttanut :-)

Vilja on jo jonkin aikaa osannut kääntyä selältä vatsalleen, mutta nyt se menee jo todella näppärästi. Sängylle tai sohvalle ei neitoa voi enää jättää sillä hetken ähellyksen jälkeen ollaan jo lähellä reunaa. Ryömiminen on kovan harjoittelun alla, mutta toistaiseksi on "edetty" vain taaksepäin. Se jos mikä suututtaa, kun edessä oleva lelu vain loittonee :-D

Viikkorytmi meillä alkaa jo vähän muototua; käymme seurakunnan perhekerhossa, n. kerran viikossa vien Pyryn leikkipuistoon "parkkiin" ja kerran viikossa Pyrtsi käy seurakunnan 3-vuotiaiden kerhossa. Nämä pienet menot tuovat ihan kivaa rytmiä arkeen :-)

Mitäs teille kuuluu? Mikä teidän vauva/pikkulapsiperheen arkea rytmittää vai menettekö fiiliksen mukaan? :-)

Katoamistemppu

Edellinen blogipostaus syvällisistä pohdinnoista k a t o s i. Saatoin ehkä painaa väärää nappia (tekniikan ihmenainen).
Pitänee pohdiskella joskus uudemman kerran ;-)