Pohdintaa uuden vuoden kynnyksellä... :-)

Tää on taas tämmöstä tajunnanvirtaa tänään, niin että ne voi poistua jokka ei jaksa lukea ;-)

Mulle tulee  a i n a  vuoden vaihtuessa sellanen jännä tunne, hieno tunne, että nyt on mahdollisuus tehdä muutoksia, aloittaa uutta ja innostua jostain. Niin tälläkin kertaa. Tosin tänä aikana kun on ollut lapsia on tunne ollut hitusen laimeampi, varmaan koska ymmärrän ettei mitään hirmu radikaalia tapahdu kun arki pysyy suunnilleen samana kumminkin :-)  (ja hyvä niin)

Mitähän ens vuonna tapahtuu? Ainakin Vilja-mussukka tulee vuoden ikään (Sniiiiiif!) ja mulla on edessä töihin paluu kesän korvilla. Imetyksen "kohtaloa" pitää miettiä (anteeksi niille joille tässä oli liikaa infoa ;-)); loppu varmaanki häämöttää tuolla ennen töihin paluuta.

Kuntoilun ainakin aloitan kun sen hienon kuntosalilahjakortinkin sain. Se tuntuu ihan mukavalta, kun sisällä on jo jokin aika sitten herännyt halu liikkua. Mähän kävin nuoruudessani aktiivisesti salilla (siis joskus lukioaikoina)... Sillon elämä oli muutenkin tosi liikunnallista; pyöräilin tallille (4km suuntaansa) hoitamaan ja ratsastamaan hevosia viitisen kertaa viikossa, lisäksi kävin vielä kuntosalilla muutaman kerran viikossa.
Kuntosalilla muistan tykänneeni siitä tunteesta kun isoilla painoilla teki sarjoja huolellisesti niin kauan että ei vaan jaksanu enää yhtään enempää, siinä lähti aggressiot ja paha mieli.... :-)
Kun edes osan tuosta energiasta ja hyvästä olosta saisin takas!!! :-)

Hevosen selkään tekee välillä todella kovasti mieli, mutta himputin olkapää temppuilee niin etten tahdo uskaltaa mennä. Olkapään kuntoon saaminen taas (omatekemän diagnoosin perusteella) vaatii puukkoa, joten pitkissä kantimissa on... Argh!!!

Katsotaan mitä muuta elämä heittää eteen... Toivottavasti paljon ihania hetkiä, uutta ja jännää, mukavaa arkea jne... :-)

Mukavia uuden vuoden juhlia sulle, sekä paljon kaikkea hyvää ja ihanaa uudelle vuodelle! <3

Arkea odotellen : )

Mun joululahjatoive toteutui ja sain lahjakortin kuntosalille! : )

Kunhan arki koittaa niin käyn sen lunastamassa ja pääsette ehkä jatkossa lukemaan myös liikuntaan liittyviä postauksia ... : )

HIKI!

Tässä hommassa se tulee:

Ollaan lähdössä ulos. Ensin pakkaat itsellesi välihousut, toppahousut, villasukat, paidat... Sitten pyydystät uhmiksen vaihtaaksesi tälle yöpaidan päiväkamppeisiin.
Seuraavaksi pyydystät vauvan jolle olet jo saanut vaihdettua päivävaatteet. Kuitenkin ottaessasi vauvan syliin, leijailee nenääsi vieno aromi... Eikun pepun pesuun ja uusi pukeminen.
Uhmis ei osoita merkkejä pukemishalukkuudesta, aloitat siis ulkovaatteiden pakkaamisen vauvasta. Villahaalaritöppösettumputkypärälakkitalvilakkitoppahaalari hyörivälle ja pyörivälle vauvalle...
Ja taas uhmista pyydystämään. Tiukkojen neuvottelujen jälkeen uhmis pukee toppahousut itse, sitten äiti luovuttaa ja pukee loput (sata)vaatekerrosta itse.
Ai niin, äitillekin pitää pukea (pyydystää ei onneksi tarvi, heh).

Viimein ulkona!
Vaunut + uhmispulkkayhdistelmä hinataan puistoon. Keinutaan, juostaan, lasketaan liukumäkeä. Puoli tuntia on mennyt, uhmis sanoo että on KYLMÄ.
Äidillä ei ole ;-)
Ei kun äidin lapaset uhmiksen sormia lämmittämään ja vaunu-pulkkayhdistelmä kotiin.

Uuh, kesää odotellessa, tai sitä että edes toinen muksuista pukisi itse :-D

Iltavirkku ja vähemmän virkku :-D

Vauvapusut on ihania <3

Hyvä päivä, ihan oikeesti! :-)

Suunnattiin tänään aamutoimien jälkeen kohti jäätikköä, elikkä Santahakaan.
Ostin tuossa mustan syksyn aikana Pyrrelle hokkarit (kokoa 27, aawww ;-), joita oon tähän asti piilotellu auton takaluukussa :-D Nyt tohdittiin ottaa ne esiin ku ulkona todistettavasti oli paikka mihin mennä testaamaan, muutoin olis luistimien esittelystä seurannu loputtomat harjotukset kotona laminaatilla.... :-D

Nyt siis Santahakaan. Missasin legendaarisen, otsalohkoon pinttyneen luistinhien hajuisen pukukopin (damn!) kun perheen miehet kävi kahdestaan vaihtamassa Pyrrelle luikkarit. Jännä nostalgiafiilis kentänlaidalla iski päälle; ihan niinku yläasteen liikkatunnille menossa (paitsi että paremmalla fiiliksellä) :-)

Luistelu itsessään oli vielä turhan haastavaa jäpikälle. Heilui reppana (kiinnipidettäessäkin) kuin leija tuulessa ja mammalla kävi eräänkin kerran mielessä että olis pitäny ostaa myös se KYPÄRÄ! :-D Ymmärrän nyt myös miksi monilla on se potkukelkka jäällä apuna :-D
Hetken kokeilun jälkeen vaihdettiin hokkareiden tilalle talvipopot ja sitte taas "luisteltiin"... Ja jätkä oli ikionnellinen <3

Alla treenaaja kuvassa isin kanssa. Kaulassa äipän huivi koska siellä oli hyytävän k y l m ä.

Pikku vinkki :-D

Opin tänään yhden asian ns. kantapään kautta.
Paikallisen marketin vauvanruokahyllyltä kaappasin käteeni Piltin "hedelmäsose sixpäkin", otin siis kiinni niistä "kätevistä kantorei'istä"... Tosi näppärästi pahvipakkaus otti ja levis, kaikki purnukat lattialle ja kaks lasipurkkia meni rikki!
Päivän opetus oli siis, että älä mene luottamaan pahvikääreiden kestävyyteen :-D

Kävin sotkuistani sanomassa lähimmälle löytämälleni myyjälle, nuorelle pojanklopille, joka lupasi käydä siivoamassa jälkeni.
Vartti myöhemmin huomasin päärynäsose-lasinsiruseoksen olevan edelleen lattialla ja kloppi hihitteli toisen myyjän kanssa hyllyjen välissä... Et sillee. Yritin ainaki :-D Ei viittiny alkaa naputtaa niinku kotioloissa ... ;-)

Hetki itselle.

Ihana muruni antoi mahdollisuuden vapaahetkeen :-) Kaupoissa kiertely kyllästyttää ja ahdistaa (sain tarpeeksi "jouluhulinaa" jo Postissa asioinnista), kävin siis kävelyllä vanhassa kaupungissa.
Tykkään kovasti tuosta alueesta, kännykkäkamera ja onnettomat kuvaustaitoni eivät vaan anna oikeutta kauniille paikalle.